Viiden päivän vapaat alkoi melko ikävästi, sillä perjantaina olin ajatellut aloittaa SM-kisoihin valmistelevan treenaamisen ja kestihän sitä varmaan 15min. Tein hetsitreeniä kontakteille, lähinnä puomille ja kontaktille, molemmat koirat taas kentällä. Takun kanssa aloitin ja toisena Noah. Toisella kierroksella puomitreenissä valitettavasti oli puomin päähän maahan jäänyt hiekkaan "kökkö", johon tietysti Taku tulee täydellä vauhdilla ja ilmeisesti väänsi siinä oikean ranteen. Treeni loppui Takun osalta siihen ja jatkoin Noahn treenin loppuun. Samana päivänä Taku ontuili oikeaa etujalkaa ihan selvästi ja sen koukistaminen teki kipeää. Noh... perjantaista lähtien Taku on siis ollut kokonaan levossa, sillä maanantaina pidemmän ravilenkin jälkeen taas hieman kevensi jalkaa. Perjantaina päästään näyttämään rannetta fyssarille ja toivotaan, että olisi jo parempaan menossa. Nyt ei ainakaan tällä hetkellä sitä onnu, mutta on tämä kyllä silti ihan supertylsää :(   Ensi viikon valmistelevat kisat taitaa jäädä välistä ja koitetaan nyt saada jalka kuntoon SM-kisoihin. Kun nyt pääsisi edes jotain pientä treeniä ottamaan ennen...

Takun ollessa sairaslomalla Noah on sitten päässyt treenaamaan oikein kunnolla. Perjantaina tosiaan oli aksatreenit, sunnuntai aamulla jälki ja illalla taas agilitya, maanantaina illalla pienet aksatreenit ja tiistaina aamulla Jounin kanssa liitotreenit ja illalla vielä tottista. Nyt onkin sitten seuraavat neljä päivää niin täynnä töitä, ettei muuta ehdi. Runsaammasta treenimäärästä huolimatta Noah on kyllä vahvasti ollut sitä mieltä, ettei sen kanssa ole tehty mitään ja virtaa löytyisi vaikka koko kylälle jakaa, jälleen kerran... isänsä poika  :)  Tottiksissa tehtiin seuruuta, häiriö sivulla oloa, eteentuloa, edestä sivulletuloa, sekä PK-esteitä. Liikkeissä ei mitään ihmeellistä, samalla linjalla jatketaan. Pitäisi vaan ehtiä treenaamaan enemmän. Jälki oli noin 100m pitkä, tyhjiä 1-3 askelta siellä täällä ja lopussa esine. 50m jälkeen loiva kulma vasemmalle. Olosuhteet oli melko vaikeat sillä ilma oli erittäi aurinkoinen ja kuuma, sekä lisäksi pelto täynnä voikukkia. Olosuhteista huolimatta Noah jaksoi ajaa koko jäljen hyvällä intensiteetillä eikä työskentelyssä ollut mitään eroa tyhjillä tai namijäljillä. Esineellä tarvitsee vielä vahvistusta!    Agility tuntuu menneen aimo harppauksen eteenpäin ihan itsestään... hämärää. Ratoja voidaan mennä läpi jo jos minkälaisia, rimojen tiputtelu erittäin harvinaista ja kontaktitkin alkaa pikku hiljaa olla kohtuullisen hyvät, myös keinu. Rengas oli viime treenissä radalla kun sitä sunnuntaina käytiin muutaman kerran ottamassa eikä sen kanssa ollut mitään ongelmaa. Kepeillä on jo hyvä vauhti ja asenne, ohjurit edelleen vaikeissa kulmissa alussa ja melkein aina myös lopussa. Niistä vielä pitäisi päästä eroon. Kaiken kaikkiaan alkaa näyttää kovasti siltä, että alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen voi hyvinkin olla, että Noah on kisakunnossa kisaiän täytyttyä... eikä se tässä vaiheessa olisi yhtään pahitteeksi kun alkusyksystä ohjaajalle tulee pakollinen totaalitauko agilitysta useammaksi viikoksi, joten ennen sitä taukoa olisi hyvä saada molemmat pojat tiettyyn vaiheeseen, että loppuvuodesta voisi taas palailla treenien pariin hyvillä mielin :)

Milon kanssa olen käynyt, perjantaina tottistelemassa, sunnuntaina ajamassa jäljen ja tiistaina käytiin ottamassa taas tottista. Sunnuntaina Milokin onnistui jotenkin telomaan nivelrikko varpaansa kun yhtäkkiä ojasta noustessaan alkoi ontua vasenta etujalkaa. Ontuminen kuitenkin kesti vain yhden päivän, joten todennäköisesti astui johonkin kiveen ja painoi varvasta. Perjantain tottisten aiheena oli seuraaminen, noudot ja luoksetulo, tiistain tottiksessa seuruu ja jäävät juoksusta. Kaikki liikkeet kerrasta hyvin, eikä niitä sitten sen enempää jääty hinkkaamaan. Sunnuntain jälki vastasi 2-luokan koejälkeä ja se meni ihan loistavasti!! Viimeinen suora vastatuuleen ja Milo meinasi nostaa ilmavainua, mutta huomautuksen jälkeen jatkoi maavainuisesti. Esineet ok ja ruokaa jäljellä siellä täällä yksi tai kaksi, paljon kuitenkin tyhjää. Sunnuntaina oli muutenkin erittäin kuuma ilma ja aurinko paahtoi varmaan mukavasti mustaa selkää, mutta sitä ei kyllä Milon työskentelystä huomannut lainkaan!