Ihanaa olla kotona!! Matkailu avartaa, mutta mikään ei voita omaa kotia!!  Eilen siis kotiuduttiin kahden viikon Thaimaan matkalta ja ensi viikolla muutaman viikon kestänyt treenitauko on historiaa! Kaikki eläimet olivat enemmän kuin tyytyväisiä hoitopaikkoissaan, eikä kenelläkään ilmennyt hoidon aikana mitään ongelmaa. Kuulemma helppoja ja tottelevaisia otuksia :)

Ennen matkalle lähtöä jouduttiin käyttämään Miloa eläinlääkärissä kun se alkoi ontumaan nivelrikkovarpaista tassua ja seuraava nivel oli selvästi turvoksissa ja arka. Röntgen kuva kertoi sitten sen mitä tässä on jo odoteltukin... nivelrikko varpaassa oli edennyt seuraavaan niveleen ja niinpä tein samalla vaikean päätöksen jättää Milon agility kokonaan pois, jotta voin vielä harrastaa Milon kanssa edes kevyempiä lajeja. Se viimeinen H-sert jäi Milon kanssa saavuttamatta :(  Tämä vuosi mennään siis kokonaan varpaan ehdoilla... onneksi loman aikana särky tassussa on selvästi helpottanut kipulääkekuurin ja Arthroflex annoksen nostamisen myötä, eikä Milo siis onnu enää jalkaa! Toinen huono uutinen oli myös kontrollikuva syksyllä murtuneesta varpaasta... murtuma oli täysin ennallaan eli täysin pirstaleinen. Milo ei kuitenkaan ole oireillut tassua tai varvasta millään tavalla koko aikana ja eläinlääkärikin sanoi, ettei kaikki koirat kipuilekaan vastaavanlaista murtumaa lainkaan. Eläinlääkärin kommentti Milon jalkojen kunnosta oli, että "kyllähän tämän koiran etutassut on aika huonossa kunnossa..." viitaten siihen, etten halunnut ottaa Milolle kipulääkettä, jossa on VUODEN doping varoaika... Uskon kuitenkin tuntevani Milon ja tiedän miten paljon se nauttii työskentelystä ja treenaamisesta, etten millään kykene jättämään sitä kokonaan eläkkeelle vaan mennään tästä eteenpäin varpaan ehdoilla ja kivun rajoissa. Mikäli tassu on kivuton, Milo pääsee edelleen treenikentille ja saa olla omassa elementissään! Agility jätetään nuoremmille.

 

Iso kiitos Milolle, ettei päästänyt minua agilityssa helpolla! Yksi vaikea koira opettaa enemmän kuin kymmenen helppoa. 

 

 

Ensi viikolla maanantaina on edessä Milon ja Takun hieronta ja keskiviikkona päästään jo vähän treenaamaankin! Jos jotain positiivista useamman koiran omistamisessa on, niin ainakin se, että toisten palautuessa hieronnasta on käytettävissä yksi energiaa ja toinnantarmoa täynnä oleva minisalama :) Noah siis pääsee treenaamaan jo huomenna ja tiistaina ja keskiviikkona ja.... ihanaa päästä taas treenaamaan!! Takun kanssa on kahden viikon päästä kisat Liedossa ja siellä aloitetaan harjoittelemaan kisaamista eli täydellisen keskittymisen löytymistä! Milon kanssa treenataan nyt sitten aktiivisesti tokoa ja tottista kevättalvella ja katsotaan josko tassu kestäisi purutreenit joka toinen viikko.

 

Blogi hiljaisuus päättyy siis tähän :)