... kun omistaa Noahn kaltaisen työparin :)  Voi vitsit, että sen kanssa on mukava treenata agilitya. Tyyppi vetää niiiiiin tosissaan, kestää palautteen ja yrittää aina vaan uudestaan!! Tänään siis treenailtiin hallilla keppejä ja rimojen kunnioitusta eli palautteen määrä oli aika runsas, mutta niin se pieni tehomyyrä vaan tekee ja tekee ja tekee ja yrittää tosissaan laskea virheen jälkeen viettiä, että pystyisi toteuttamaan annetun tehtävän. Tämä on aina ollut niin Milon parhaita puolia, jos vire on korkea Milo laskee itse vireyden siihen tasoon, että pystyy tehtävästä suoriutumaan.  Ei vuotamista, ei kuumuumista, ei hillumista, ei mielistelyä eikä jäätymistä.... se nuppi vaan niin kuin pelaa ihan itsestään. Ja lisäksi kun pääsee onnistumaan ja saa ideasta kiinni uskaltaa taas nostaa virettä! Kuulostaa kyllä aika uskomattomalta ja oudolta, mutta näin se on. Anteeksi hehkutus :)

Otettiin tänään Noahn kanssa ensimmäisen kerran normikepit ohjureilla. Alkuun ei meinannut mennä jakeluun homma, mutta ensimmäisen kerran mentiin ihan käytännössä yhdessä kädestä pitäen. Mikäli yritti ohjurin alta, tästä "ei" ja koira takaisin uralle ja jatkettiin matkaa. Joka kerralla pääsin vähentämään omaa ohjausta enemmän ja lopulta oltiin siinä tilanteessa, että mikäli rytmi meinasi kadota ja Noah mennä ohjurin alta, pysähtyi itse, korjasi takaisin ja jatkoi pujottelua. Viimeiset toistot mentiin ihan kokonaan ilman apuja hienosti matalana sukeltaen. En tiedä kumpi meistä oli iloisempi minä vain Noah kun homma alkoi sujua :)  Rimojen kanssa treenasin kahdeksikkoa 65cm rimalla. Mikäli rima tippui "ei" ja uudestaan. Ei mennyt montaa toistoa kun Noahsta oli havaittavissa selkeää hyppytyylin muuttamista, jotta pääsi paremmin yli. Näitä lisää. Loppuun vielä pieni rata 55cm rimoilla 4m väleillä hypyt suorassa linjassa ja päässä putki. Alkuun hiljaisemmalla vauhdilla ja viimeiset toistot putken kautta kunnon vauhdilla. Taas tapahtui pienen kelpien päässä paljon asioita kun yritti sovittaa treeniä onnistumaan. Muutama keskimmäisen riman tiputus, mutta pääasiassa sai selvästi homman ideasta kiinni.

Milo pääsi aloittamaan uuden lajin, nimittäin PAPPA-agilityn ja kyllä oli Milo onnessaan! Lähinnä syynä tämän "uuden lajin" aloittamiseksi on ihan puhtaasti kunnon kasvattaminen ja ylläpitäminen. Milon kanssa siis mentiin suoralinjaista rataa, jossa oli 45cm hyppyjä ja putkia, ajatuksena saada vähän sykettä ylös. Kerrankin Milo sai luvalla irrota kentän toiseen päähän irroittelemaan yksinään :)

Noahn kanssa suunnitteilla tällä viikolla keppitreeniä vielä huomenna ja perjantaina. Lisäksi vahvistellaan sitä keinua.