Voihan ....... sentään!! Milon syksyn suunnitelmat menevät taas vaihteeksi uusiksi. Oltiin tänään jäljestämässä ja saatiin aikaiseksi ihan mielettömän hieno jälkitreeni, paljon tyhjää ja intensiivinen koira. Jostain kumman syystä sitten päätin ihan lopuksi Milolle vielä heittää palloa palkaksi kun oli jo juossut se suussa pellolla ja siinähän se sitten... sen jälkeen oli kelpie kolmijalkainen.

Kotona tutkin jalkaa paremmin ja löysin oikean etujalan reunimmaisen varpaan nivelestä turvotusta, Milo ei sitä pahemmin aristanut, mutta kevensi selvästi. Niinpä päätin sitten viedä Milon varmuudeksi kuville eläinlääkäriin ja lopputulemana siis nuljuluun pirstaleinen murtuma!!  Hoitolinja on nykyään näillä konservatiivinen, joten viikkojen levolla ja parin viikon kipulääkekuurilla pitäisi parantua itsestään. Liikkua saa pehmeillä alustoilla.

Siis voihan rähmä kun harmittaa ihan tosissaan!! Kahden viikon päästä olisi ollut koe ja se jää nyt sitten tietenkin välistä, mutta eniten harmittaa jättää Miloa lepoon koska vanhemman koiran kunnon kasvatus takaisin ei olekaan enää niin yksinkertainen asia. Tällä hetkellä tassu ei ole Milolle kovin kipeä, keventää sitä vähän, mutta välillä laittaa sille ihan painoakin. Kuvan perusteella siinä on ollut mahdollisesti aiemminkin murtuma, mutta eipä ole Milo sellaista näyttänyt... josko tämäkin menisi yhtä helposti ohi?! Agilityhyppysertin metsästäminen tälle vuodelle taitaa olla jo pelkkä ajatus, mutta josko vielä marraskuussa pääsisi kokeeseen.... aika näyttää...

 

Että näin meillä taas vaihteeksi... :(