Noniin, kyllä täällä on hommat pyörineet jo ihan normaalin tapaan jonku aikaa... ei jääty pilviin leijailemaan :) Treenattu on kaikennäköistä viime perjantaina aksattiin, lauantaina oli purutreenit, sunnuntaina ajettiin jälkeä ja taas aksattiin, maanantaina ajettiin jälkeä ja tiistaina oli keppisulkeiset jajajaja.... eli siis treenattu on !!

Milon kanssa kokeen jälkeen on ollut yhdet purut, ajettu kaksi jälkeä ja treenattu kevyesti agia. Palauttavat purut meni ihan hyvin, tapailtiin hieman 2-luokan liikkeitä eli piilonkiertoja ja selkäkuljetusta, ja voi vitsit kun olikin kivaa treenata jotain uutta!! Treeni ei sinällään mennyt ihan itsestään, mutta ainakin sinne päin... täytyy nyt alkaa treenata ja hioa kakkosen liikkeitä, sekä kolmosen... ihan varmuuden vuoksi :) Jälkeä ollaan tarkoituksella ajettu tuulisena päivänä ja haettu vastatuulta. Ensimmäinen jälki kohtuu hyvä, keskimmäinen esine kolmesta jäi pellolle, mutta nenätyöskentely oli hyvää. Toinen jälki oli enemmän kulmaharjoitus, tuuli todella voimakas ja kolme suoraa ajettiin vastatuuleen, jäljellä oli melko paljon nameja, jotta sain annettua hieman noottia ja Milo taas vahvisteen korjattuaan jäljelle. Otin toisella jäljellä tiukan linjan nenän korkeuden kanssa ja huomautin välittömästi jos Milo meinasi lähteä ilmavainuun, tästä Milo korjasi hienosti nenän takaisin jäljelle. Hieman oli nyt Milon jäljessä painetta mukana, mutta se oli harjoituksen tarkoituskin, saada Milo oikeasti työskentelemään eikä laiskottelemaan. Agilitya olen uskaltanut sen verran ottaa, että kertaalleen käytiin treenaamassa kontakteja ja kertaalleen keppejä. Se on niin vaikeaa jättää agilitya Milon kanssa koska se RAKASTAA sitä lajia...!! Mutta katsotaan nyt kun saadaan Milon ranteet kuville ja mitä sieltä paljastuu ja missä vaiheessa se varpaan nivelrikko menee...

TikuTaku taaperoinen on aksannut ja ajanut jälkeä, KYLLÄ, ajanut jälkeä... mulla on joku mielenhäiriö meneillään. Aksoissa olen treenannut kontakteja, hieman rataa ja Takulla myös tiistaina keppisulkeiset. Ratatreeni meni ihan jees, saatiin paljon onnistumisia ja mentiin pätkä muutaman kerran nollalla läpi, mutta tällä hetkellähän meidän ongelma ei ole mennä rataa nollalla läpi vaan saada oravasta kaikki ulos... Kontaktiharjoitus meni hyvin ja keppitreeneissä Taku oli ihan fiiliksissä, tein sen kanssa  kepeille lähetyksiä eri kulmista, juosten vieressä, jääden puoleen väliin ja jääden kokonaan alkuun. Keppien päässä palkka, joten Takuahan ei sillon kiinnosta missä mun lokaatio on ja veti keppejä hirmuvauhdilla :) Jäljellä käytiin pellolla kovassa tuulessa, tein sille noin 60 askeleen jäljen myötätuuleen ja nami joka askeleella, ehkä yksi pois sieltä täältä, lopussa namipussi. Hienosti Taku muisti homman ja järjestelmällisesti tarkasti joka askeleen hyvinkin maavainuisesti, Takulla jäljestäminen on aina ollut kovin vakava asia ja sitä vedetään naama peruslukemilla... hauskaa :)  Vitsit kun vaan viitteis ja sais jostain motivaation ajaa Takun kanssa jälkeä, niin Taku olis siinä varmaan aika ässä, se tykkää käyttää nenää ja on luonnostaan maavainuinen. Noh, jälkikärpäsen puraisua odotellessa...

Rotta-neiti on päässyt mun kanssa aksailemaan, mie kun en saa sen kanssa enää muuta tehdä, mutta en kyllä varmaan ehtiskään... Ollaan hiottu jonkin verran puomin kontaktia ohjausta ja keppejä. Puomin kontaktilla on se ongelma, että neiti tulee sinne liian lujaa... siitä vauhdista ei kykene pysäyttämään itseään namialustalle, vaan takajalat tippuu maahan. Tässä on sitten ollut pähkäilemistä, että miten saan sen tulemaan edelleen lujaa päähän mutta hieman hidastamaan ilman painetta, jotta kontakti säilyy mieleisenä paikkana. Itse en voi luoda siihen painetta koska olen muutenkin niin kamala akka ja haluan, että kontakti säilyy koiran mielessä superkivana paikkana. Viimeisimmät harjoitukset olen tehnyt niin, että laitan alastulollekin rinkulan jonka läpipäästäkseen Rotan on pakko himmata ja mennä matalana namialustalle, tämä on nyt toiminut ihan jees ja tällä mennään. Lisäksi olen vahvistanut 2 on 2off asentoa A:n alastulolla, koska se on jyrkempi niin Rotan on helpompi hahmottaa takajalat kontaktille. Rotan suuuuuri koko vaikeuttaa myös kontaktiasennon hahmottamista puomilla koska korkeusero on niin pieni suuremmalle koiralle. Kujakeppejä ollaan otettu jonkin verran, nyt  mennään 5cm välillä ja Rotan on tällöin pakko oikeasti keskittyä jo pujotteluun. Katsotaan jos ensi vuodeksi pääsisi normikepeille, vaikka sitten vielä ohjurien kanssa. Ohjauksellisesti täytyy Rotan kanssa nyt tehdä pientä pyöritystä jotta oppii käyttämään kroppaansa hypyillä. Rimat on ollu 45cm, mutta olen jo alkanut hieman totuttaa korkeampiinkin, 50-65cm, 60-65cm ollaan hypätty ehkä kertaalleen tai kaksi ja ihan vain katsoakseni Rotan hyppytekniikkaa ja voimaa. Nyt kun Rottakin lähenee vuoden ikää, niin selkeästi huomaa tapahtuneen kropassa kiinteytymistä, ei ole enää pennun lötkö ja siksi sen kanssa alkaa nyt uskaltaa jo treenata aksaakin enemmän :)

Harmittavaisesti olen itse nyt kipeänä ja sohvan nurkassa, mutta yritän silti päästä lähtemään viikonlopun leirille Takun kanssa, otetaan vaikka sitten vähän kevyemmin. Milolla on viikonloppuna ohjelmassa treffit Jillan kanssa ja parin olisi tarkoitus sinetöidä rakkautensa, toivotaan, että Milo on nyt opiskellut sen verran koiran anatomiaa kuuden vuoden aikana, ettei yritä turhaan uudestaan kyljestä...

Ja taas huomaa, että syksy on tullut... ilmoitin molemmat pojat TOKO-kokeeseen omalle hallille 6.11. ... hihhii, katsotaan miten käy, en ole Milon kanssa kyllä voivoi-liikkeitä treenannut sitten viime syksyn. Eli perinteisin pidoin mennään :)