Nyt on maailman kirjat sekaisin kun mun eniten treenaama laji viime aikoina on ollut jälki... Milon kanssa siis käynyt viime kirjoitusten jälkeen vielä kahteen kertaan janaa treenaamassa ja Noah on tehnyt varmaan 4 namiruutua, Takun kanssa oli torstaina agin pienryhmätreenit.

Metsässä ollaan siis vietetty tässä kuussa tovi aikaa, viime jumitreenin jälkeen oli pakko heti torstaina käydä ajamassa janaa metsässä, tein kaksi janaa, lähetys 2-5m päästä. Ensimmäinen jälki lähti oikealle ja toinen vasemmalle, edelleen Milo nosti takajäljet, mutta tällä kertaa uskoi minua ja suostui lähtemään toiseen suuntaan, jäljesti ok ja kepit löydettiin. Jumeja ei siis meidän yhteen törmäyksestä huolimatta jäänyt ja janaa edettiin mallikkaasti suoraan :) Eilen sitten vielä uudet janatreenit samaisessa "epäonnen" metsässä, ensimmäistä janaa lähti suorittamaan erittäin varovaisesti, mutta kuitenkin kohtuu suoraan... hieman avustettuna löydettiin jäljellä oikea suunta ja jäljen edetessä alkoi Milon vauhtikin kiihtyä ja kepin löytymisen jälkeen Milo oli ihan onnessaan, hyvin ilmaisi ja tarkkaan tarkisti hajun saatuaan kepin tarkan sijainnin eikä vain haiskahduksen perusteella heittäytynyt maahan <3  Toinen jana treeni lähti vastakkaiseen suuntaan ja jatkui ensimmäisen kepin jälkeen vielä toiselle kepille, nyt näki jo selvästi Milon jäljestyksessä itsevarmempaa käyttäytymistä ja taas hienosti hajun saatuaan kepistä paikallisti kepin tarkasti ennen ilmaisua. Parannettavaa olisi jäljen tekijän maltissa... kaksi viimeistä jälkeä on painunut vain puoli tuntia ja se on tietysti liian vähän ja aika vaikeaa koiralle kun hajua on joka puolella eli seuraavaa metsäjälkeä painutellaan ainakin tunti. Vielä suunnitelmissa tehdä janatreeniä ja lisäksi ennen koetta yksi pitkä kuuden kepin harjoitusjälki, kyllä se metsä hieman päätä huimaa... valjaat pitää hommata ja parempi/kevyempi 10m jälkiliina.

Noahn kanssa ollaan tehty namiruutuja kohta jo riittävän monta, aloitettiin 1mx1m ruudulla, nyt viimeksi tehtiin 2mx0,5m ruutu ja ensi kerralla tehdään kolmen jalan levyinen ja muutaman metrin pituinen puikularuutu ja sitten olisikin tarkoitus aloittaa todelliset jälkihommat :)  Hienosti Noah on jaksanut työskennellä ruudussa jatkuvalla intensiivisellä työskentelyllä, kertaakaan ei ole nostanut nenäänsä maasta ja tuulestakin huolimatta pitää nenän tiukasti maassa. Noahn työskentelystä huomaa, että se on ymmärtänyt tallatun ja vapaan maan eron ja heti tallaamatonta aluetta tarkistettuaan palaa äkkiä takaisin tallatulle ja pysyy siis ruudussa tosi hyvin. Nenästä kuuluu kova meteli kun pieni Tasmanialainen työskentelee tosissaan <3

Takun viikko treeni meni hyvin ilman suurempia ongelmia, supertyytyväinen olen treeniin kontakteihin ja kepitkin mentiin varsin mallikkaasti.

 

Mitäpä muuta? Ensi lauantain NÄYTTELYaikataulu saapui ja nyt se on sitten menoa... viime kehäpyörähdyksestä onkin sitten aikaa jo 7vuotta. Noah kasvaa ja saisi kasvaa vielä aika paljonkin, mutta tässä viime aikoina ihmetellyt, että miten Milosta voi jäädä noin kevyen oloinen pentu? Jalkaa tulee joka päivä enemmän ja luusto vaikuttaa maksimissaan keskiraskaalta, ennemmin kuitenkin kevyeltä. Kaikki kulmahampaat ovat päivänsä nähneet ja pysyvät taistelukalusteet on jo vähän näkyvissä eli eipä tässä kauaa mene kun päästään taas leikkihommiin ja samoihin aikoihin aletaan tutustua noutokapulaan. Tottiksissa sivulletulo on edennyt hyvin, Noah tarvii enää ihan minimaalisen käsiavun löytääkseen sivulle ja suoraan, imutusta tehdään joka päivä vähän aina lenkillä ja maahanmeno on apujen häivytystä vaille valmis. Rotta edelleen valmistelee niitä juoksujaan eikä vuoto ole vieläkään alkanut... alkaa varmaan sopivasi juuri Milon kokeen alle... jeeee...

 

 

P.S. Ja ylpeänä vielä mainittakoon, että Noahn äiti on viikonloppuna käynnistänyt FI KVA- kellon käymällä ensimmäisessä JK3- kokeessaan ja tullen siis heti ykköstuloksen kanssa kotiin, onnea äitikoiralle!!