Lähes joka syksy mua puraisee tokokärpänen, melkoinen motivaatio treenata tokoa ja innoissaan useasti aloitan opettamaan Milolle uudestaan tunnaria, kunnes päästään aina siihen samaan pisteeseen... *huokaus*... Milo ei vaan helpolla käytä nenää, jos näkee. Miksi taas aloitin sitä opettamaan? No siksi kun katsoo meidän koepisteitä voittajasta, niin puolessa kaikista kokeista, oltais menty EVL luokkaan täydellisellä tunnarilla. Taas kuitenkin näyttää siltä, että tunnari on "Mission impossible" Milon kanssa.

Kuntoutuksen lomassa siis Milolle tokotreenailua, muissa liikkeissä ei ongelmaa paitsi se TUNNARI!! Cockerille aikoinaan ei tarvinnut moista erikseen opettaa, sen mielestä oli täysin luonnollista ja itsestään selvää, että se on se mun koskema kapula. Milo taas käyttää hienosti nenää kun kapula/kapulat on piilossa, mutta kun ne on näkyvillä niin sen mielestä on ihan sama minkä niistä ottaa.... Noudoissa perusongelmat vino luovutusasento ja edestä sivulle tulee vähän vinoon. Luoksetulo hyvä, liikkeestä istuminen hyvä ja seuraaminen perusMilo. Ruudun kanssa hieman taistelua, mutta tällä hetkellä ihan ok. Kaukkareissa tahtoo nyt treenimäärän lisääntyessä tulla vähän eteenpäin ja jossain vaiheessa oli vaikeuksia ensimmäisenä asentona seisominen, mutta viime treenissä hyviä toistoja. Viikko vielä aikaa kokeeseen ja tunnarin kanssa tarvittais joku ihme ennen sitä... katsotaan miten taas käy.

Takun kanssa ollaan viikonlopun jälkeen vietetty pari lepopäivää ja muutenkin otettu rauhallisemmin, koska vasemmassa etujalassa on pieni inhottava haava varpaiden välissä, joka ei oikein tahdo mennä umpeen, kipeä ei näytä olevan eikä mitenkään tulehtunut. Viikolla ollaan otettu jääviä, seuruuta ja vauhtinoutoja, viime noutotreenissä Taku oli ihan fiiliksissä ja nouti kapulaa kunnon vauhdilla, vapautuksen jälkeen luovutuksessa oikein hyppäsi vasten ja tunki kapulaa mun syliin rähinän kanssa. Huono idea treenissä oli ottaa heti perään seuruuta, koska kaikessa innostuksessaan poikitti ja edisti enemmän kuin koskaan. Koira välillä autoon ja uudestaan, nyt paljon parempi. Lauantaina on Takun kanssa epäviralliset kisat ja mennään sinne vahvistamaan kontakteja.

Noah the Tasmanialainen on kehittynyt hurrrrjasti, vauhtinoutoja olen aloittanut opettamaan ja viimeksi juoksi kapula suussa jo puoleen väliin, josta vapautus lelulle. Perusasentoja ollaan hinkattu jo pitkään ja nyt se alkaa pikku hiljaa näyttää siltä kuin haluan, hienosti imeytyy vasemman jalan kyljessä kiinni asentovaihdoissa ja käyttää takapuolta, mikä tärkeintä, ärsyttävä hypähtäminen sivuaskelissa näyttää nyt pikkuhiljaa jäävän pois!! Lisäksi kotona ollaan muutaman kerran harjoiteltu pitoa, se on vielä ihan alussa mutta suunta on oikea. Jatketaan harjoituksia, tarkoitus olisi saada kevääseen mennessä seuruu sellaiselle tasolle, että voisi käyttää sitä puruissa hallinnan harjoituksissa. Agilityssa on tarkoitus päästä samoihin aikoihin tekemään rataa, jossa kaikki esteet. Puruissa pitäisi saada ensi vuoden loppuun mennessä 1-luokan liikkeet haltuun ja jäljellä olisi tarkoitus loppusyksystä siirtyä metsään ja vetää ehkä 1-luokan jälkeä, PK-kisat olen ajatellut startata vasta vuonna 2013...., hiljaa hyvä tulee ja perustukset tehdään huolella, pysyy homma kasassa sitten myöhemminkin ;)