Tällä viikolla ja viime viikonloppuna on kyllä ollut niin paljon kevättä ilmassa, että on oikein mieltä ylentävää ja saa jotain ihme lisäenergiaa auringosta!! Todisteena kiljuvat lokit aamuisin ja Takun silmäkulmassa ollut PUNKKI?! Kesää ja sen tuomia koitoksia odotellessa.

Maanantaina kävin omalla hallilla pentuaksailemassa, kun pojat viettivät lepopäivää. Rotan kanssa on nyt siis tarkoitus siirtyä kepeillä ja kontakteilla heittoleluun eli heitän Rotalle namin sijasta kontaktille palkaksi narupallon ja samaista lelua on myös helppo heittää keppien päähän palkaksi. Tähän mennessähän Rotalla on ollut kontaktilla namialusta ja keppien päässä patukka, kepit ollaan menty pystynä, lopussa ja alussa kaksi ohjuria. Treeni onnistui tosi hienosti, eikä Rotta miettinyt kahteen kertaan kelpuuttaisiko se narupallon palkaksi! Ihanaa kun kohta ei enää tarvii sutata namien kanssa radalla.

Vaikka mun ei pitänyt Noahlle kovinkaan mitään agilitya vielä opettaa, niin olen silti käynyt kentällä muutamaan otteeseen... se kun tuntuu itselle niin helpolta opettaa ja jälkihommia saadaan vielä odotella jokunen tovi. Noh anyway, lähinnä ollaan siis käyty juoksentelemassa ja jarruttelemassa, se vaan tuntuu kovin hankalalta jo kun en pääse Noaha enää karkuun, se piru kun on jo niin nopea... ehdin ottaa kaksi askelta ja se on jo kyljessä kiinni. Ollaan sitten otettu valssileikkiä, poispäinkäännöksiä ja sylkkäreitä, lisäksi ollaan käyty kontakteilla syömässä nameja ja naksuttelemassa ja perinteisesti tiputettu pentu puomilta... onneksi silloin oli alla pentupuomi, eikä se Noaha haitannut :) Eilen otettiin varmaan ihan tosissaan ensimmäistä kertaa siivekkeiden kiertoa namipalkalla ja johan se sen jo oppi viiden kerran jälkeen. Aloitan aina "hyppyeste" harjoittelut takaakierroilla, jotta saan niistä vahvat ja vasta sen jälkeen hypätään ns. oikein päin. Samalla saan opetettua Noaha tulemaan mun käteen ja kohti. Lopuksi leikittiin hurjana lelulla, siihen hommaan Noah on aina valmis :)

Tänään oltiin varattu Jounin ja Isabellen kanssa ATT:n hallilta yksi kenttä ja treeniratana oli osittain karsintaratatuomarin Powellin rata, loppu oli omaa sovellusta. Radalla oli nyt pöytä, jota en sitten muista koska Takun kanssa ollaan viimeksi otettu ja kyllähän se välillä vähän takkuilikin vaikka pääosin meni hyvin. Täytyy Takun kanssa alkaa ihan tosissaan vahvistaa pöytää ja tehdä siitä siiiiisti juttu! Milo ei päässyt nyt treenaamaan kuin kontakteja, koska en halua treenata Miloa muuten ATT:n mattopohjalla. Takun treeni meni kyllä ihan mielettömän hienosti!! Se meni ihan korvat kenossa kiljuen ja Isabel sekä Jouni sanoivat, etteivät ole koskaan nähneet Takun menevän niin lujaa... HIH, viretreeni tuottaa siis tulosta!! Nykyään Taku vetää rataa ihan silmät liekeissä :)

Ja olihan mun nyt pakko sitten ottaa uudessa hallissa Noahllekin pientä treeniä... ei muuten välittänyt taaskaan uudesta hallista mitään tai kokenut mitään tarvetta tutkia sitä, hyppi vaan ilmaan ja oli ihan intona pyytämässä hommia, suloinen pieni Tasmanialainen <3 Otettiin sitä samaa kontaktinaksuttelua ja siivekkeiden kiertoa mitä eilenkin. Kontaktilla alkaa jo löytyä asennetta ja asentoa, tarvitaan kuitenkin vielä ehkä "muutama" toisto...  Siivekkeiden kierto sujui Noahlta kuin vanhalta tekijältä vaikka siivekkeet oli erilaiset ja paljon leveämmät! Se oli slevästi ihan innoissaan kun osasi asian ja kummasti tuli myös hommaan vauhtia lisää. Ei tarvinnut nyt kovasti viimeisillä toistoilla edes saattaa siivekkeen taakse kun lähti hyvin kiertämään sitä! Sain otettua siihen sitten vähän valssivastaanottoa ym. Tästähän tulee ihan ässä menijä ;)

 

 

Pentunurkkaus

Normielämään kuuluu hyvää, Milo on edelleen ollut pennulle kovin ystävällinen ja yrittänyt sitä myös vähän leikittää... jostain ihmeen syystä Noah ei uskaltanut lähteä mukaan... kumma juttu. Rotan kanssa Noah painii vähän turhankin paljon ja vetää Rotan kanssa leluja, Rotan massaylivoima kyllä tekee siitä hommasta hieman epäreilua, mutta sitkeästi Noah yrittää lelussa roikkua.

 

 

 

Milon pahin asia koko pennun tulossa on se, että pennun kanssa leikitään sen mielestä KOKO AJAN ja hänen kanssaan ei tehdä mitään ja siksi Milo on aika usein lelu suussa kerjäämässä leikkikaveria...

 

 

Kuitenkin isä ja poika tulevat hyvin juttuun ja saan niistä jo hieman parempia yhteiskuvia.

 

 

Tosi reipas Noah on, mutta sellainen järkipentu ettei ihan suinpäin sinkoile minnekään ja voi kuinka ihanaa... Se odottaa uloslähtöä iskän kanssa samalla tavalla, seisoa röhnöttää ovella korvat vaakatasossa!! Kukaan kun ei kestä Takun hillumista ja siksi se löytää itsensä yleensä pihalta yksin odottamassa että me muut tullaan ulos. Vielä on meillä paljon nähtävää maailmassa :)