Tällä viikolla on treenailtu aksaa. Keskiviikkona otin kaikkien kanssa pientä treeniä, aina siihen asti kunnes keuhkot petti ja oli pakko lopettaa... flunssa on inhottava asia. Torstaina oli Takun normaalit pienryhmätreenit ja perjantaina aamulla kävin treenaamassa samaa rataa Milo kanssa. Kaiken työnteon ja treenaamisen keskellä olen myös rempannut meidän talosta viimeiset kolme huonetta ja nyt voi siis sanoa, että remontti hommat on ohi tältä erää... kunnes taas aloitetaan vuoden vaihteessa kylppäristä ja saunasta ja... vessasta ja... jep, eipähän ainakaan tarvitse keksimällä keksiä ajanvietettä vapaa aikaan :)

Keskiviikko aksat oli aika lyhykäiset, kentällä oli valmis rata, jota treenasin molempien poikien kanssa ja Rottakin pääsi vähän kiemurtelemaan. Milon kanssa otin rataa osissa ja hieman muunneltuna käännöksiä vahvistaen, hyvä treeni. Taku taas olisi päässyt suorittamaan suoraa rataa pidemmänkin aikaa jos vain mun keuhkot ei olisi sanonut sopimusta irti hetken treenin jälkeen... Siihen asti treeni oli ihan ok, hain nyt Takulle yleisesti lisää etenemisvauhtia. Rotan kanssa tosiaan ihan muutaman hypyn kanssa pyöritystä, eteenlähetystä ja rengasta. Kaikki meni niin hyvin kuin voi oletta hapettomalta ihmiseltä :)

Torstai treenit... *huokaus*...... *ISO huokaus*...... oli sitten pahan mielen aksatreenin vuoro pitkästä aikaa. Laitoin heti alussa namin ja alustan keppien päähän, niin että Taku näki, sen jälkeen lähdettiin rataa suorittamaan, josta ei tullut yhtään mitään. Taku kaarsi aina tilaisuuden tullen kepeille vaikka ohjaus olisi ollut jotain ihan muuta ja tällainen käyttäytyminenhän saa multa sitten niskakarvat pystyyn... KURITON elukka!! Noh sitten siinä väännettiin kättä ja Taku tapansa mukaan yritti esittää viatonta pikku oravaa, joka ei ole koskaan kuullutkaan radan suorittamisesta ohjaajan mukaan...... joka taas lisää mun ärsyyntymistä... eli siis totaali umpikuja!! Kai me sitten jonkinlainen treeni saatiin aikaiseksi ja yritin siinä kaiken keskellä sitten vielä vahvistaa toivottua käyttäytymistä. Jos jotain positiivista Taku halusi kovasti kepeille ja suoritti kepit joka kerta kohtalaisella nopeudellakin :) Takun vauhti on tällä hetkellä hyvin vaihtelevaa, välillä se menee lujaa kun taas hetken päästä hiljaa ja sitten taas lujaa ja hitaasti... olen lukenut tämän nuoren koiran epävarmuuteen kun siltä on nyt alettu vaatia kun se jo kerta osaa. Ehkä se tästä, jotenkin en kuitenkaan usko lässyttämisenkään voimaan... ja mä en edes osaa sitä käyttää. Ärsyttävää...

Perjantai aamuna kävin Milon kanssa treenaamassa rataa, torstain ratahan oli puhtaasti juoksemista radan päästä toiseen edes takaisin... ja sehän se on oikein Milon vahvuuksia... ;) Noh, sanotaan niin, että suoriuduttiin radasta vähintään 10x paremmin kuin oltaisiin selvitty vaikka vuosi sitten. Rata tyssäsi yhteen kohtaan, missä en vain ehtinyt tilanteeseen mukaan ja työntämään Milo takaakierrolle. Ongelmaa tuotti suoraa putkea edeltävä hyppy joka piti suorittaa takaakiertämällä... jos olisin voinut siihen tehdä saksalaisen niin olisi päässyt paremmin etenemään putken jälkeiseen tilanteeseen, mutta Milo kun lukee saksalaisia tosi huonosti niin jouduin ottamaan kohdan valssilla. Valssi hidastaa omaa etenemistä sen verran, että en vain ehtinyt tilanteeseen mukaan ja Milo suoritti hypyn väärin päin. Sain tilanteen onnistumaan ehkä kaksi kertaa, mutta muuten ei vain onnistunut... mutta ainakaan Milolla ei ole tuota Takun etenemisnopeus ongelmaa... :) Muuten rata oli ihan ok ja tosi hyviäkin kohtia paljon!!