Juha oli ystävällisesti saapunut Turkuun kouluttamaan, alunperin mun piti osallistua kurssille Takun kanssa, mutta kun päätin nyt loppukevään panostaa Miloon, niin kehiin pääsikin The Musta Salama.

Radassa sitten riittikin haastetta Milolle... alku meni ihan jees, mutta keskivaiheilla kun piti puomilta lähteä takaisin samaan suuntaan ja heittää koiruus hypyn kautta suoralle ja itse ehtiä suoran päähän valssaamaan. Ja sehän tiedetään mitä tapahtuu kun Milo näkee suoran... Käytettiin sitten hieman hyväksi sitä, että Milo hyppäsi hypyn ennen suoraa hieman pitkäksi ja joutui korjaamaan linjaa pituudelle, niin että minä ehdin sitten juuri ja juuri eteen valssaamaan. Loppukin radasta meni ihan ok, hieman vaikea sanoa miten se olisi mennyt jos Milo olisi tehnyt sen täysissä voimissaan kun hieman kulutettiin aikaa suoran hiomiseen ja aina kun Milo on väsynyt, ensimmäisenä kärsii käännökset. Riman pudotuksia ei ollut kuin pari ja siihen olen supertyytyväinen.

Radalla pystyi hyvin tietyissä kohdissa hyödyntämään Milon luontaista kaarrattamista ja pitkiä hyppyjä niin, että seuraavalle esteelle hyppylinja oli optimaalinen, tämä on myös yksi niistä taktiikoista joilla olen saanut Milon toimimaan aika hyvin eli olen tavallaan kääntänyt Milon heikkouden vahvuudeksi tai oikeastaan työkaluksi :)

Juha oli taas melko ihmeissään Milon käsittelykovuudesta työskentelyssä... Pappa oli siis ihan oma itsensä ja pinkoi radalla kuin nuoret miehet konsanaan :)