Nyt viedään sitten viimeisiä treenejä ennen koetta. Keskiviikkona oli illalla purut Kuusjoella Jarmon kanssa, torstaina kävin aamulla ottamassa tottista, iltapäivällä jälkeä ja illalla Takun kanssa aksaamaan.

Keskiviikon purut meni ihan kohtalaisesti, hieman alkaa mun mielestä näkyä, että Milo on jo Jarmoon tottunut. Treenattiin hallintaa piilolla ja kentällä, sekä piiloilmaisua. Hallinta piilolla tuotti tavaraa, jota Milo pääsi purkamaan Jarmoon, mutta kentällä jäi hieman vaisuksi. Haukut piilolla ihan jees. Kaikenkaikkiaan oikein nättiä teknistä suoritusta, tunnetta olisi saanut olla vähän enemmän... mutta nyt on Milo lopettanut pörinän hihassa, joka on hyvä asia.

Torstai aamun tottikset otin Haunisten kentällä, aiheena seuruu, jäävät ja noudot. Seuruu oli nyt hyvää koska takana oli lenkki altaan ympäri, niin viretaso ei ollut niin korkea. Jäävät ihan priimaa, joka kerta oikein ja noudot hieman häröili. Alkuun kapulan heitossa meni maahan, mutta korjasi sen jälkeen toimintaa. Hyppynoudossa kolautti ensin polven, takaisin ok. Toisella kerralla just ja just pääsi yli, kun ajoitti hypyn väärin, kävi kapulan kanssa keräämässä vauhtia ja luovutti hyvin. A-esteessä ei ihmeellistä mainittavaa. Jostain syystä Milo kolauttaa helposti Haunisten kentällä olevaa hyppyestettä... ei oteta tästä kuitenkaan paineita, kokeessa se joko hyppää tai ei hyppää.

Jälkeä käytiin ajamassa Somerolla, pohjana tiheä rehuheinäpelto. Nameja yksi siellä, toinen täällä ja kaksi tuolla, muutama pitkä namiton suora. Kolme esinettä, ensimmäisellä suoralla, toisella suoralla ja kolmannen lopussa. Kulmat ensin oikealle ja sitten vasemmalle, yht noin 300 askelta. Milo ajoi kohtalaisella intensiteetillä, ensimmäisestä esineestä ajoi puolikoiran mittaa yli ja palasi takaisin ilmaisemaan esineen nenä tulosuuntaan... huoh... kulma hyvin. Toinen esineilmaisu oli virheetön ja hyvä, seuraava kulma meni huonosti, pyöri ja haki, mutta lopulta löysi ja viimeinen esine hyvä. Toinen kulma oli myös oma moka kun menin tekemään sen jostain ihmeen syystä kuivempaan kohtaan ja sehän on tietysti vaikeampi. Voi voi sentään... vielä kun oppisi tekemään itse jälkiä, niin koirakin saisi hyvät mahdollisuudet ajaa niitä...

Takun aksat meni hyvin, Radalla ei ollut kontaktiesteitä, mentiin pelkkää hyppäriä. Vauhti hyvä ja kepit ok. Mikä tärkeintä meillä oli molemmilla hauskaa :)